Pakkohan sitä täytyy modernisoitua ja luoda oma blogi. Jippii. Hirveesti kaikkii toimintoi tääl. En varmaan tajuu  puoliakaan näistä. Sitte ku löytyy aikaa ja innostusta, tutustun siihen, miten tää homma oikeesti toimii. On mul joskus aikasemminki ollu jonkinnäköinen nettipäiväkirja, mut se kirjotteleminen vaan jotenki jäi. En oo kyl koskaan ollu mitenkään luova tyyppi, et jaksais jotain koko ajan rustaa.

Suurin osa tänne tulevasta tekstistä on varmaan älytöntä angstailua. Jos se jotenkin helpottais oloo. Ei sitä kuitenkaan pysty IHAN kaikkee kertoo ees parhaalle frendille, JP:lle, vaikka hän kyllä ymmärtää mua paljon. Aina ei vaan jaksa olla niin angst koko ajan toiselle. En tiiä. Joskus kyl ihmettelen, miks oon sosiaalialalle hakeutunu, ku itelläki tuntuu olevan niin paljon ongelmii.

Niin, ajattelin, etten kirjottele henkilöistä heidän omilla nimillään, vaan keksin heille jotkut lempparit tai jotain muuta salakieltä. Jos ny jostain syystä joku kuitenki pääsee lukee tätä, ni eipähän ehkä niin helposti tajuu asioiden yhteyksii. Paranoidi olen siis.

Jooh, viimeaikoina oon taas ollu aika masis. En tiiä, mistä kaikesta se vois johtuu. Kaipa se on monien asioiden summa. Viime viikonloppu oli tosi nasta, mut rupes ahistaa ku näin mun exän. Ero vieläkin tuntuu kipeeltä vaikka siitä on jo ikuisuus. En vieläkään pysty luottaa ihmisiin, kiitos MM:n. Välitin siitä liikaa ja mitä siitä seuras. Paskaa käteen. Elämä on mustaa paskaa. Kyllä. Se on kyl iha ihme epeli. Se ehdotteli mulle jotain, vaikka on menos parin viikon päästä naimisiin!!! Okei, olihan se kännissä, mut kuitenki! Esitin tosi kylmää ja välinpitämätöntä. Se oli kuulemma päässy opiskelee sairaanhoitajaks. Huhhuh! Kauankohan se jaksaa opiskella? Sillä ei oo koskaan ollu oikeen opiskelumotivaatiota. Ja muutenki sil o hirveet velat niskassa. En tajuu, miten se pystyy opiskelee ja maksaa velkojansa samaan aikaan. Sitte ne yrittää viel muksuu saada sen SV:n kanssa. Huoh.

Mut pakkohan se on kyllä myöntää, että iteki jo tavallaan haluis pikkuhiljaa vakiintua ja asettuu aloilleen. AV:kin on raskaana. Mut kuka nyt mut haluais? Kenpä tietäis sen. En kuitenkaan oo siitä kauneimmasta päästä. Eikä toi mun luonnekkaan välttis oo niitä parhaimpia. Mut minkäs minä itselleni mahdan. Läski mikä läski. Oon kyl ihan hirveessä noidankierteessä. Syön koska oon masentunu ja masennun ku syön. Sen verran kaikkee paskaa ängen itteeni, ettei oo mikään ihme, jos kuukahdan ennen aikojaan sydän- ja verisuonitauteihin.

Enää 4 päivää duunii jäljellä. Se kyl piristää mieltä. En vaan enää kestä olla siellä. Oon tehny ihan liian kauan sitä hommaa. Mut toisaalt sit taas rupee ahistaa, ku pitää oikeesti rupee tekee niit koulutehtävii ja tentteihin lukee. Motivaatio kouluu kohtaan on kyl ihan nollassa.

Mikään ei innosta, mikään ei huvita. Mun täytyy kyl hankkii jotain sisältöö elämääni. Juopottelu tai syöpöttely ei ole ratkaisu. Mikä sitten olisi?!?! Ei voi tietää.