Jep, jep. Kävin siis eilen lääkärissä, ku mul on ollu tosi kauan joku
ihme punanen läikkä rinnas. Se on kuulemma joku silsa hommeli. Eli
toisin sanoen mulla kasvaa sieniä rinnas. Jei. Onneks ei kuitenkaan sen
vakavampaa. Hetken luulin jo et se vois olla jotai syöpää tai jotain.
Aina sitä ajattelee pahimmalla mahdollisella tavalla. Mut parempi näin.
Se rupee nyt jo vaikuttaa paremmalta. Tulee laiha sienisato tänä
syksynä.
Lehes haettiin testaajii johonki uuteen masennuslääkkeeseen.
Pitäisköhän ilmottautua? Tuntuu, et oon vaan yhä enemmän ja enemmän
down. Mikään ei tunnu piristävän. Okei, kyllähän niitä hetkellisiä ilon
tunteita on, mutta ne on aikalailla ohimeneviä. Ainoa asia, joka
lohduttaa, on ruoka. Varsinki kaikki pikaruoat: pizza, kebab,
hampparit, pihvit, hodarit... You name it, I like it! Mitä rasvasempaa
ja suolasempaa, sen parempi. Mä oon yhä huonommas ja huonommas kunnos.
Pitäis varmaan toi tupakointikin lopettaa. Jotain liikuntaakin olis
hyvä harrastaa. Enää en ees uskalla mennä puntarille, ku pelkään mitä
se näyttää. Tätä menoo sinne pyörähtää kolminumeroinen luku... Ahdistaa
niin saatanasti mun ulkonäkö. Mut mä en vaan voi sille mitää. Ruoka on
mulle kuin huumetta. Mä en voi lopettaa syömistä. Entinen narkkari
pystyy kuitenki elää kokonaan ilmaan huumeita, mutta ihminen ei pysty
elämään kokonaan ilman ruokaa. Se ois ihan sama, ku sanois
alkoholistille, et se saa ottaa yhen kaljan päivässä. Käsistähän se
homma lähtee.
Ei jaksa enää. Tarttee varmaan mennä nukkuu.
torstai, 24. elokuu 2006
Kommentit