Jep, jep. Kävin siis eilen lääkärissä, ku mul on ollu tosi kauan joku ihme punanen läikkä rinnas. Se on kuulemma joku silsa hommeli. Eli toisin sanoen mulla kasvaa sieniä rinnas. Jei. Onneks ei kuitenkaan sen vakavampaa. Hetken luulin jo et se vois olla jotai syöpää tai jotain. Aina sitä ajattelee pahimmalla mahdollisella tavalla. Mut parempi näin. Se rupee nyt jo vaikuttaa paremmalta. Tulee laiha sienisato tänä syksynä.

Lehes haettiin testaajii johonki uuteen masennuslääkkeeseen. Pitäisköhän ilmottautua? Tuntuu, et oon vaan yhä enemmän ja enemmän down. Mikään ei tunnu piristävän. Okei, kyllähän niitä hetkellisiä ilon tunteita on, mutta ne on aikalailla ohimeneviä. Ainoa asia, joka lohduttaa, on ruoka. Varsinki kaikki pikaruoat: pizza, kebab, hampparit, pihvit, hodarit... You name it, I like it! Mitä rasvasempaa ja suolasempaa, sen parempi. Mä oon yhä huonommas ja huonommas kunnos. Pitäis varmaan toi tupakointikin lopettaa. Jotain liikuntaakin olis hyvä harrastaa. Enää en ees uskalla mennä puntarille, ku pelkään mitä se näyttää. Tätä menoo sinne pyörähtää kolminumeroinen luku... Ahdistaa niin saatanasti mun ulkonäkö. Mut mä en vaan voi sille mitää. Ruoka on mulle kuin huumetta. Mä en voi lopettaa syömistä. Entinen narkkari pystyy kuitenki elää kokonaan ilmaan huumeita, mutta ihminen ei pysty elämään kokonaan ilman ruokaa. Se ois ihan sama, ku sanois alkoholistille, et se saa ottaa yhen kaljan päivässä. Käsistähän se homma lähtee.

Ei jaksa enää. Tarttee varmaan mennä nukkuu.