Tänään huomasin ensimmäisen punertavan vaahteran meidän pihalla. Syksy on jotenkin masentavaa aikaa. Kaikki kuolee tai jää talvilevolle.

Galleriavakoilu on taas tuottanut tulosta. Exä on saanut muutama päivä sitte tyttövauvan. Mikä mussa on vialla? Kyllähän mä hänen puolestaan olen onnellinen, mutta tulee vaan sellane fiilis, et miks mulle ei tapahdu mitään tollasta? Missä on se minun tulevaisuuteni? Vai tässäkö tämä nyt oli?

Mua ei huvita ny mikään. En aamulla päässy luennolle. Viimesen tunnin oon hillunu pyyhe päällä, ku en saa laitettuu vaatteit päälle. Ja edelleenki siihen tenttiin pitäis lukee... Miks mä aina valitan? Huoh. No more tears.