tiistai, 19. syyskuu 2006
Löysin vahingossa vanhoja kuvia ja muuta sälää koneelta.
Sellaista, jota en tienny edes enää olevan. Se herätti paljon muistoja.
Oon joskus ollu tosi nätti tyttö. Puhun ihan ku olisin jo joku vanha
haahka :D Sitä en kuitenkaan ole. Reilu parikymppinenhän minä "vasta"
olen. Tuli mieleen ajat, jolloin olin exän kanssa kihloissa. Kyllä mä
sillo olin onnellinen. Mut mihin se loppu? Miten rakkaus toiseen
ihmiseen voi hiipua? Olin silloin liian nuori, sanoisin. Halusin kokea
kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Exän kanssa se ei olisi ollut
mahdollista. Eniten harmittaa se, et jouduin oikeesti satuttaa toista.
Olin julma. Mutta haluaisinko olla hänen kanssaan nyt, jos se vain
olisi mahdollista? Todennäköisesti en. Olemme liian erilaiset. Olen
kuitenkin kiitollinen hänelle monesta asiasta.
Olin aika järkyttynyt kun löysin yhden runon, jonka tein vuosia, vuosia
sitten. Tiedän, etten ole runollisesti tai muutenkaan kirjallisesti
lahjakas, joten runo on aika kökkö. Olin tehnyt tämän runon melkeinpä
kolme vuotta ennenkuin jätin exäni. Mitä tämä sanoo? Oliko suhteemme jo
alusta saakka tuhoon tuomittu? Varmaankin kyllä. Ehkä silloinkin
halusin vain jonkun, josta pitää kii. Surullista.
Istun yksin pimeässä,
vain
kynttilän valo
heijastuu
kasvoilleni.
Rakkauteni
roihu on hiipumassa
kuin
loppuun palanut kynttilä
vaikka
haluaisin sen vielä palavan.
En tiedä
mitä tapahtui.
Haluaisin
vielä olla kanssasi,
mutta en
voi valehdella itselleni.
En rakasta sinua
enää.
Kommentit