Ei oikeen tiiä, mistä alottais, kun ei oo tullu kirjoteltuu vähään aikaan. Silleen mitään ihmeellistä ja maata mullistavaa oo tapahtunutkaan. Koskapa olisi. Tosin menin säätää yhen tyypin kanssa tossa joku aika sitten. Ei siinä silleen mitään, mut se on ehkä liian "lähellä". Tunnen sen monista asiayhteyksistä, missä mäkin oon mukana. Mä oon vaan tällainen sössijä. Ku ei siitä kuitenkaan mitään tulis ku mä oon kuitenki mitä minä olen. Eikä sille voi mittää. Mut turhauttavaa se kuitenkin on. Siis ekaks ihastuu ja sit saada vaan paskaa käteen. Mä en vaan haluu, et muhun sattuis taas. Mun mielenterveys ei varmaan koskaan sen jälkeen enää palais ennalleen. Sen takii en voi päästää tai en uskalla päästää ketään lähelle. Kunpa voisin sanoo ton sille. En kyllä uskaltais tunnustaa ihastuneeni. Mut tuskinpa se on musta sillälailla kiinnostunu. Sil on kuitenki joku muija jo ennestään kierroksessa. Ku emmä loppupeleis kuitenkaan tunne sitä tyyppii ollenkaan. Miks mä oon niin helppo?! Ei ois pitäny jäädä sillo sen luokse yöks. Mut liha on heikko. Ja sillo liha oli viel kännissä. Miks elämä ei vois olla yhtä helppoo ku elokuvissa? Tahtois vaan jonkun, josta pitää kii. Joku, joka oikeesti välittäis. 

Flaaflaa. Rupee vaan vituttaa, ku kirjottaa tänne ja rupee kelaa asioita. Tekis mieli vetää kännit. Sillähän kaikki korjaantuis. Vtu!